Sanontoja ja vähän väärinkäsityksiä part.2

"Sopii kuin nakukettu!" Sanoo Likka, kun joku homma on juts, eikä vaan melkein. Likka tahtoo usein kaispittaa mummolle, kun mummo ei asu ihan lähistöllä. Mummo asui ennen koulussa, mutta nykyään paikkakunta on tarkentunut Ouluksi. Siellä asuu myös mummon ystävä (eli isomummo) Tyynymummo, joka myös Tyynenä tunnetaan. Ukki sen sijaan asuu ihan lähistöllä. Metrosta aina vilkutellaan kohti Roihuvuoren vesitornia, koska sen takana olevissa taloissa on ukin koti. Likka tosin kyseli kerran huolestuneena, että mahtaako se ukki nähdä kun me vilkutetaan sille, vai onko sillä ikkunaa tuossa vesitornissa? Hieman pettymystä oli kai ilmassa kun selvisi, että ukki asuukin ihan tavallisessa talossa, joten jatkokysymyksenä tuli: no käykö se ukki siellä vesitornissa sitten kylpemässä?

I <3 kyselyikä.

Riitasointuja

Tänään oli vaihteeksi sellainen päivä, että vaatteet eivät tahtoneet mennä päälle. Tai ei ainakaan ne vaatteet, joissa olisi voinut lähteä ulkoilemaan. Ja ulos oli mentävä, kun tuli luvattua hoitaa joitain tärkeitä asioita ja kellokin taisteli jo vastaan. Keijuprinsessan uima-allasleikkivaatteet oli kyllä päällä heti puoli minuuttia sen jälkeen, kun täysin vaatetettu tyttäreni katosi omaan huoneeseensa, huutaen mennessään "mä leikin vielä ihan vähän aikaa!". Koska kyseessä oli uima-allasleikki, niin päälle ei tietenkään voinut jättää muuta kuin ne keijun kamat ja uikkaripikkarit. Ja eikun uudestaan pukemaan.. Kolmannen kerran jälkeen alkoi kumpaakin jo sapettamaan koko pukemishomma aika paljon ja pikkusiskon väsymys maustoi äänimaailmaa entisestään. Kävin kertaalleen keittiössä hengittämässä syvään ja laskemassa kymmeneen, kun hermot alkoivat pingottaa uhkaavasti. Vauva päätti luovuttaa oman taistelunsa ja nukahti ulos lähtöä odotellessaan vaunuhin, jolloin hiljaisuus sai meidät muutkin käyttäytymään hieman asiallisemmin. Halattiin ja sovittiin, että ei riidellä enää ja laitettiin vaatteet päälle melkein sovussa.

Illalla sitten hammaspesulla tuli aamupäivän riidasta puhetta. Sanoin Likalle, etten pidä riitelemisestä ja että en haluaisi riidellä. Tämä mietti asiaa hetken ja totesi sitten toivovansa että tulisi taas uusi riita (?!?). Arvaatte varmaan, että tämä toteamus herätti hieman hämmennystä. Kun kysyin miksi ihmeessä hän haluaa riidellä, oli vastaus "No kun sen jälkeen sitten aina halitaan".

Kyynelhän siinä tuli silmään (minulla) ja pakko oli selittää, että halia voi kyllä ihan ilman riitojakin. Sitten halittiin, monta kertaa.

Auts

Suuri Panamakirja on nimensä mukaisesti aika suuri ja painava. Kun sen tiputtaa peukalovarpaalleen (lue: isovarpaalleen), niin seurauksena on kovasti itkevä Likka ja turvonnut varvas. Nyt sitten ihmetellään, että vieläkö siihen aamulla sattuu vai selvittiinkö säikähdyksellä.

Nordic Collection arvontaa

Ei ihan vielä -blogissa on mahdollisuus voittaa Nordic Collectionin ihania koristetyynyjä. Osallistu arvontaan täällä!

Mantelipesto

Kaikki minut tuntevat voivat varmasti allekirjoittaa sen, että olen vähän nipo, mitä ruokaan tulee. Lapsena olin aivan äärimmäisen valikoiva, enkä suostunut syömään mitään vähänkään eksoottista. Mustalla listallani olivat mm. sipuli, pippuri, sienet, homejuustot, hillot, klimppijogurtit jne. En syönyt myöskään maksaa, kalaa tai outoja vihanneksia (kyssäkaali, selleri, you get the point). Tilannetta ei varsinaisesti parantanut se tosiasia, että isäni bravuuri oli erilaiset pussikeitot ja joskus harvoin ruskea kastike (joka oli toisinaan jopa ihan hyvää). Muistan erään kerran kun isän tekemä aamupuuro epäonnistui niin pahasti, ettei sitä syönyt meidän koirakaan.
Myöhemmällä teini-iällä kävin läpi syömishäiriön, joka kulki mukana vuosien ajan enemmän tai vähemmän hallitsevana asiana. Loppujen lopuksi toipuminen alkoi ja sen mukana uudelleen syömään opettelu. Tässä vaiheessa aloin myös kiinnostumaan ruoasta, ruoka-aineista ja ruoan valmistuksesta.
Nykyään syön monipuolisesti ja pääosin terveellisesti. Suosin ruokaostoksilla luomua ja kotimaisia tuotteita. Vältän turhia lisäaineita, natriumglutamaattia ym., säilykkeitä ja vahvasti sokeroituja välipalajuttuja.
Likka saa toki silloin tällöin nakkeja ja viilistä, mutta joka päiväisiä tai edes viikkoisia asioita ne eivät meidän ruokapöydässämme ole.

Ajattelin esitellä tämän reseptin hyvänä esimerkkinä siitä, minkälaista ruokaa tykkään tehdä silloin kun on kiirus ja pitäisi saada äkkiä valmis ateria pöytään. Löysin ohjeen alunperin googlettamalla "maailman paras pasta" tai jotain vastaavaa. Alkuperäinen resepti on Jamie Oliverin ja siitä on ajan saatossa muodostunut oma mukaelma, jonka tekemiseen en juurikaan enää määriä mittaile.

 

Mantelipesto

Ruukullinen Basilikaa (tuuhea)

n.200g Parmesan juustoa

n.200g manteleita (lastuina tai kokonaisina)

reilusti oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

tomaatteja

2 valkosipulinkynttä

n.250g spaghettia

Laita pastavesi kiehumaan. 

Laita basilikan lehdet, valkosiblat ja mantelit tehosekoittimeen ja lisää oliiviöljyä. Tee näistä tahna ja lisää öljyä kunnes tahna lähtee liikkeelle (eli ei ole enää ihan tönkköä). Raasta parmesan ja sekoita se tahnaan. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä, maista ja rouhi joukkoon merisuolaa ja mustapippuria. 

Lisää pastan keitinveteen suola ja keitä pasta al denteksi. Pilko tomaatit tai jos ne ovat oikein kypsiä niin pese ja murskaa käsin tahnan joukkoon. Kun pasta on valmista niin sekoita pasta ja tahna, sekä tomaatit tarjoiluastiaan. 

Valmista tuli!

Minulla tämän tekemiseen menee alusta loppuun n. 10min ja hyvin maistuu myös vihreäkammoiselle Likalle!

Montessoria ja vähän muutakin (sisältää alennuskoodin)

Montessoripedagogiikka on minulle kuin rakas vanha ystävä. Olen tehnyt töitä (ihan parhaassa) Montessoripäiväkodissa kohta kymmenen vuotta ja Montessoriohjaajaksi valmistuin keväällä 2012. Kotiin en kuitenkaan ole aiemmin varsinaisia Montessorivälineitä ostanut, vaikka kotikutoisia Montessorihenkisiä tehtäviä meillä on tehtykin ja kotiympäristöäkin on suunniteltu Montessorin oppeja mukaillen. Nyt sain kuitenkin mahdollisuuden tilata meille muutamia välineitä Minä Itse -verkkokaupasta ja antaa myös lukijoilleni alennuskoodin, joka on voimassa marraskuun loppuun asti. Löysin Minä Itse -verkkokaupan kun luin Oi Mutsi Mutsin kirjoittaman kotimontessoria käsittelevän kirjoituksen. Minä Itse on siis kahden Hämeenlinnalaisen kotiäidin yritys, joka maahantuo mm. Montessorivälineistöä, mutta heidän valikoimiinsa kuuluu myös muita oppimiseen tarkoitettuja välineitä ja pelejä.

Montessoripedagogiikan motto on "auta minua oppimaan itse" ja sen on kehittänyt Italialainen kasvatustieteilijä ja lääkäri Maria Montessori (1870-1952). Montessori huomasi lapsia havainnoidessaan että lapsilla on erilaisia herkkyyskausia ja taipumuksia, sekä omanlaisensa vastaanottavainen mieli. Montessori kehitti pedagogiikan ja välineistön, jonka avulla lapsi pystyy ottamaan käyttöön oman potentiaalinsa ja omaksumaan itselleen tarpeellisia taitoja silloin, kun hänellä on sille herkkyyskauden myötä otollinen hetki. Montessorivälineet ovat osa valmisteltua ympäristöä, paikkaa jossa lapsen on mahdollista toimia vapaasti sisäisten tarpeittensa mukaan. Aikuisen tehtävä taas on luoda sellainen ympäristö, jossa tämä on mahdollista ja havainnoida lasta.
Muistelen kuulleeni tai lukeneeni jostain opiskeluaikoinani, että lapsi on tyytyväisimmillään silloin, kun hän saa tutkia vapaasti ympäristöään. Minusta tämä pitää täysin paikkansa (perustarpeet huomioiden luonnollisesti). Olen yrittänyt luoda kotiimme tätä ajatusta seuraten sellaisen ympäristön, jossa lapset pystyvät toimimaan ikätasoonsa suhteessa itsenäisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä lapsille uhrattuja sisustusratkaisuja ja sitä että lapset näkyvät kodissa muuallakin kuin lastenhuoneessa. Topsin ollessa siinä kehitysvaiheessa, että kaikki tapahtuu pikakelauksella, tulikin jo tarvetta uusille tehtäville ja ilo oli käsinkosketeltavaa, kun availimme yhdessä viime viikolla tullutta pakettia.

Muotolaudan tukevat nupit sopivat hyvin käteen.

Ja tarkka Topsi huomaa heti mielenkiintoisen yksityiskohdan, ruuvi jolla nuppi on kiinnitetty.

Tämän motorisen harjoituksen paloista alkoi rakentumaan pieni torni

Tadaa! Siirryttiin harjoituksen tekemisestä suoraan omien kokeilujen pariin.

Likka teki oman versionsa tornista. Sekuntin myöhemmin Topsi kaatoi sen. 

Näiden lisäksi tuli meille myös matematiikan materiaaleista värillisiä helmiä ja numerot & napit. Niistä keksimme Likan kanssa sitten ensi viikonloppuna lisää kerrottavaa. Topsi kun ei vielä oikein noiden helmien ja nappien päälle ymmärrä.

Marraskuun ajan Minä Itse -verkkokaupasta saa 10% alennusta koodilla Kevat1

Sanontoja

Topsin tunnetaan usein tilaavan Likan leikit.
Tällöin on paikallaan huutaa "hätätipaus!" tai "klatastoof!", niin lujaa kun keuhkoista lähtee.
Jos hommat menee muuten vaan päin mäntyä, ne menee blägs.

 

"Äitiii, tule ottamaan Topsiiii!!!"

Muru ja viikset

Se on avocadobanaanimössöä, ei sitä toista tuon väristä.

Movemberia teillekin!