Omatoimilapsi ja kamera

Jos sattuu asumaan omatoimilapsen kanssa, niin tunnistaa varmasti tilanteen, kun omatoimilapsi tekee jotain yllättävää täysin omatoimisesti. Jos omatoimilapsen ulottuville jättää kameran, niin sieltä saattaa löytää yllättävän hienoja otoksia ja jännittäviä kuvakulmia (todella imartelevien sammakkoperspektiivipotrettien lisäksi siis). Likan kyvykkyys aloittelevana valokuvaajana paljastui juhannusreissussa mummolassa. Sen jälkeen perhepokkarin virkaa toimittava kamera on ollut vapaata riistaa ja vanhemmille aina yllätys katsoa uusia kuvia.

Tässä tämän kesän satoa.

Kuvaaja: Likka - Kohta kolme-vee
Kamera: Canon Ixus 85 is
Kuvankäsittely: Piapia & digiKam

Omin sormin suuhun

Baby led weaning eli sormiruokailu oli meidän perheessä toimiva käytäntö jo Likan vauva-aikana. Siihen aikaan perheeseen kuului myös kahden labradorinnoutajan siivouspartio, jotka ovat sittemmin muuttaneet meiltä eteenpäin. Naperoa varten piti siis miettiä vähän kattavampaa suojausta ennen hommaan ryhtymistä. Kun törmäsin Stokken tripp trappin kanssa yhteensopivaan Playtray-tarjottimeen , niin tiesin tilaavani tarjottimen Naperolle. Nyt sitä on testattu tehokkaasti kuukauden ajan ja en voi sanoa muuta, kun että on joka sentin arvoinen kapistus. Hyviä puolia on rutkasti enemmän kuin huonoja.

 Tarjottimen hyvät puolet: Helppo käyttää, asentaa ja irrottaa pesuun käytön jälkeen. Tukeva ja hyvän kokoinen. Riittävän korkeat reunukset pitävät ruokapalat ja tulevaisuudessa varmasti myös juomat tarjottimella ihan kiitettävästi.

Oikeastaan ainoa asia mikä tarjottimessa vähän tuppaa häiritsemään on tuo rako, joka jää baby insertin ja Playtrayn väliin. Puolet lattialle tai tuoliin päätyvästä ruoasta päätyy sinne tuota nimenomaista reittiä käyttäen. Toinen alkuun häirinnyt asia on se, että Napero jää harmillisen pitkälle pöydästä tuon tarjottimen kanssa. Se kun jää juurikin pöydän reunan tasolle. Taitojen karttuessa varmaan alamme harjoittelemaan myös pöydän ääressä syömistä, mutta toistaiseksi hommat hoidetaan näin. :)

Päivän lause

Käytiin tänään Skidit festereilla. Likkaa jännitti. Edellisenä iltana nukkumaan mennessäänkin rallatti vaan: "Malttia ja Valttia, Malttia ja Valttia..."
Sitten tuli se hetki, kun Maltti ja Valtti seisoivat siinä meidän edessä ihan ihka elävinä ja Likkaan iski ihan lamaannuttava ujous. Jonotettiin yhteiskuvaan kerran, mutta ujous oli liian kova ja lähdettiin pois jonosta viime metreillä (Likka vilkutti kun käveltiin pois, mutta M&V ei huomanneet). Jonotettiin sitten kuitenkin toisen kerran, mutta taas ujous voitti (ja taas vilkutettiin). Kuulin etäältä miten kuvaaja sanoi auringon siirtyvän kohta niin, että kuvaushetki päättyisi siihen ja sanoin Likalle nyt olevan viimeisen mahdollisuuden päästä siihen kuvaan. Likka rohkaistui ja sanoi että haluaa kuvaan, joten jonotettiin kolmannen kerran ja päästiin yhdessä yhteiskuvaan Maltin ja Valtin kanssa. Likka ripustautuneena minuun kouristuksenomaisesti. Lopuksi vaihdettiin pari sanaa ja vilkutettiin. Sanoin että Likalle iski kova ujous, johon Valtti vastasi viisaasti: "Minäkin olen välillä vähän ujo, se on ihan normaalia". :)

Elämäni Kesämiehenä

Muistatko Kummelin Kesämiehen? Sen joka luetteli aina listoja siitä mitä se ei saa tai saa tehdä? Mun vauvavuoteni Naperon kanssa on kyllä yksi massiivinen lista asioita joita ei saa syödä tai vaihtoehtoisesti rutiineja joista ei sovi lipsua, kun Naperon ruokavalio nojaa vielä vahvasti meikäläisen meijeriin. Tyyppi kun ei syö pullosta milliäkään vaikka ei yritettäisi edes myrkyttää "allergiamaidolla" (korvike) vaan annettaisiin ihan ehtaa kamaa.
Minensaasyöä: Maitoa, munia, tomaattia, palkokasveja... Eikä saa siis Naperokaan. Eikä se tykkää (lue: se siis oksentaa ja oksentaa ja huutaa vähän väliin ennen kun oksentaa vähän lisää ja on kaikin puolin tosi raasuna niin, että mun syyllisyydentunto painaa mut ainakin metrin verran pienemmäksi) jos jossain on jotain sitruksistakaan. Vietä nyt siinä sitten ihanaa jäätelökesää ilman jäätelöä ja ei, en innostu mehujäästä tai riisijäätelöstä ja sorbetti kuulostaa kirosanalta (ja maistuu just about ei miltään). Uudet perunat kera Keijumargariinin (blaah) ja elämä ilman voita, maitoa, kermaa ja juustoja(nyyh). Voi - sanonko mikä (alkaa veellä päättyy uuhun 5 kirjainta)?! Kesäiset synttärit ilman kermakakkuja ja kahvilareissut ilman extempore ihanuuksia. Sitten kun tämä imetysshow on kiertueensa päättänyt niin aion ensimmäiseksi syödä juustoa, juustoa ja juustoa (ehkä vähän tomaattia myös), sekä jäätelöannoksen kermavaahdolla jälkkäriksi. I solemnly swear that I will eat cheese.