Käytiin tänään Skidit festereilla. Likkaa jännitti. Edellisenä iltana nukkumaan mennessäänkin rallatti vaan: "Malttia ja Valttia, Malttia ja Valttia..."
Sitten tuli se hetki, kun Maltti ja Valtti seisoivat siinä meidän edessä ihan ihka elävinä ja Likkaan iski ihan lamaannuttava ujous. Jonotettiin yhteiskuvaan kerran, mutta ujous oli liian kova ja lähdettiin pois jonosta viime metreillä (Likka vilkutti kun käveltiin pois, mutta M&V ei huomanneet). Jonotettiin sitten kuitenkin toisen kerran, mutta taas ujous voitti (ja taas vilkutettiin). Kuulin etäältä miten kuvaaja sanoi auringon siirtyvän kohta niin, että kuvaushetki päättyisi siihen ja sanoin Likalle nyt olevan viimeisen mahdollisuuden päästä siihen kuvaan. Likka rohkaistui ja sanoi että haluaa kuvaan, joten jonotettiin kolmannen kerran ja päästiin yhdessä yhteiskuvaan Maltin ja Valtin kanssa. Likka ripustautuneena minuun kouristuksenomaisesti. Lopuksi vaihdettiin pari sanaa ja vilkutettiin. Sanoin että Likalle iski kova ujous, johon Valtti vastasi viisaasti: "Minäkin olen välillä vähän ujo, se on ihan normaalia". :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, kiitos siis kun kirjoitat!