Naksahdus

Tiedätkö sen fiiliksen, kun on vietetty yhdessä mukavaa päivää ja lapset ovat olleet kuin pienet kerubit ja sitten jotain tapahtuu? Sen naksahduksen voi melkein kuulla. Kuin heittäisi sellaisen luttanan Gremlinin suihkuun ja kärsisi sitten seuraukset.. Jep. Illalla ei ollutkaan enää niin kivaa.

Onneksi ne simahtivat molemmat about sillä sekunnilla kun pää osui tyynyyn ja ONNEKSI meillä on punkkua.

Eihän vielä ole edes syksy..

.. mutta talvihaalarimainokset räjähtävät jo silmille kaikista lastenvaateblogeista ja -kaupoista. Kuriositeettina olen seurannut eri blogeista ja fb-ryhmistä miten innoissaan toiset ovat. En myönnä olevani näihin mitenkään erityisen hurahtanut, mutta ehkä vähän kuitenkin kiinnostunut. Nyt siis saa taas uutta Tickettiä, Reimaa, Po P:ia, Molo Kidsiä ja Racoonia (jne.). Kukaan ei ole keksinyt pyörää uudelleen tänä(kään) vuonna (ellei Molo Kidsin printtejä lasketa), joten aikalailla yllätyksetön lineuppi oli nähtävillä melkein kaikkien valmistajien haalarimallistoissa. Kovimmat vielä panttaavat osaa tulevista malleistaan, mutta tuskinpa sielläkään on mihinkään ihan järisyttäviin neronleimauksiin ylletty. Tämän vuoden mallistoja hetken tutkittuani olin snadisti pettynyt, etten ollut talvivaatealennuslaareilla tarkkana, koska Likalle olisi voinut irrota sieltä viime vuotisista ihan siistit vetimet ja tietenkin ne kaikki (mun) lempparit on myyty loppuun jo aikoja sitten. Naperolle sentään on haalari valmiina varastossa. Valinta osui Reiman viime vuotiseen mustavalkoiseen Pil -haalariin, jonka tilasin jo alkuvuodesta varastoon (hyvillä alennusprosenteilla tietenkin).

Kuva: Reima

Likan haalarin kanssa tulikin sitten vastaan aivan uudenlainen ongelma. Tai no ongelma ja ongelma.. Olisinhan voinut vaan ostaa minkä vaan ja ilmoittaa että tässä tämä nyt on, mutta päädyin kuitenkin siihen, että Likka sai valita parista eri vaihtoehdosta. Herkimmät vaaleanpunaiset jäivät suoraan pois laskuista ihan sen realiteetin vuoksi, että en aio olla joka päivä pesemässä haalaria, joten väri ei vaan voinut olla sellainen, jossa kaikki lika näkyy kilometrin päähän samantien. Haalarin ostoon ryhdyttiin hyvissä ajoin lähinnä siksi, kun perjantaina sähköpostiin kolahti viikonlopun tarjous Oz Babysta. Talvihaalarit oli -20% alennuksessa, joten päätöksen tekoa hieman aikaistettiin ja tilaukseen lähti Likan valitsemana (minunkin mielestäni aika soma) Racoonin Adele.

Kuva: Racoon

Tänään huomasin, että myös Minimintin facebookissa on hyvä etu toppaostoksia suunnitteleville.

Nyt sitten pohdin, että pitäisikö sitä käydä kirpparikierrokselta hankkimassa joku kaksiosainen toppasetti vielä lisäksi Likalle, vai odotanko veronpalautuksia ja alennusmyyntejä?
Joko teillä on talven setit valmiina vai meinasitteko odottaa kunnes helteet on varmasti ohi? ;)

Värivalinnoista

Kuvan alkuperä tuntematon

Minä: "Minkä jäätelön sä otat?"
Likka: "Pinkin"
Minä: "Ei kun, minkä makuisen?"
Likka: "No pinkin"

Joku ehkä jo arvasikin, että meidän Likan lempiväri on siis vaaleanpunainen. Aluksi se oli sellainen tumma fuksia ja nyt vallalla taitaa olla vaaleampi hyvin hento hattaran väri. Oikein sellainen tosi siirappinen. Itse yritän vielä sopeutua siihen, että kaikki pitäisi saada pinkkinä, vaikka se ei olisi edes realistinen vaihtoehto. Yleensä yritän antaa vaihtoehdoksi rinnalle muitakin värejä, mutta ne sivuutetaan tällä hetkellä aika voimakkaasti. Maalikaupan värikartoissa vaihtoehtoja oli ihan tuhottomasti ja Likka valitsi niistä hienon hennon vaaleanpunaisen, jonka nimi oli Leivos. Ja mitä sillä yhteistyössä maalattiin?

Nukkevauvalle sänky tietenkin! Piti saada vaaleanpunainen. Sänky siis maalattiin, mutta Likan kauan kinuamia vaaleanpunaisia seiniä ei meidän himaan kyllä tule. Ja onhan toi nyt oikeasti aika herkku (vaikka en niin pinkistä pidäkkään). :D

Vauva repussa

Omistan useita kantovälineitä. On liinaa sekä trikoisena, että kudottuna ja kantorinkka, sekä Manduca. Pienen vauvan kanssa liinailu onkin ollut yksi meidän arjen pelastajista, etenkin Naperon tapauksessa. Koliikki, allergia, refluksi - emme tiedä vieläkään, mutta kantaminen auttoi. Naperoa välillä nukutettiinkin muiden keinojen pettäessä trikooliinaan. Sillä tavoin saimme kummatkin edes sen pari tuntia katkeamatonta hyvää unta yön aikana. Likkaa kuskattiin hoitoon parina päivänä viikossa ja minä reppuilin Naperon kanssa iltapäivästä hakemaan Manducan kanssa. Näin saatiin päiväänkin edes yhdet pidemmät päiväunet, kun vaunuissa vauva heräsi aina äänimaailman muutoksiin tai johonkin muuhun.

Kylmin kevättalvi jouduttiin vaunuilemaan, mutta kevään tullen päästiin taas liikkeelle repun kanssa. Tässä vaiheessa huomasin, että taakka (jos tuota siinä vaiheessa hädintuskin kuusikiloista voi taakaksi kutsua) oli hankalampi kantaa ja selkä, hartiat ja niska joutuivat aika koville. Trikooliina oli selvästi helpoin säätää sopivaksi, mutta se alkoi olla kesän tullen liian kuuma ja Naperokaan ei tuntunut sinne enää rauhoittuvan. Kudottua olen käyttänyt lähes ainoastaan kotioloissa, koska en ole oppinut säätämään sen kanssa yhtä jouhevasti kun noiden muiden. Pitäisi varmaan opetella se selkään säätäminen sen kanssa tai myydä vaan koko liina jollekin enemmän tarvitsevalle. Manducan kanssa taasen sain aikaan kaikkien aikojen niska/hartiajumin, jonka jälkeen en enää uskaltanut repussa kantaa.

Kantoasentona meillä oli vauva edessä ja remmit tavanomaiseen tapaan. Koko paketti oli vielä aika tiukkana, eikä mitenkään roikkuen, niin kuin monesti kaupungilla liikkuessa näkee Manducaa (väärin-)käytettävän. Silti se ei vaan ollut hyvä. Jokin siinä oli pielessä ja teki kantamisesta tuskaa. Pohdin että pitäisikö tähän ostaa vielä Tulakin, kun sitä on kehuttu säädöiltään helpommaksi kuin Manducaa ja muutenkin hyväksi. Se kuitenkin jäi testaamatta ja ostamatta toistaiseksi kun Manducapulma alkoikin ratkeamaan ihan sattumalta. Kantoliinayhdistyksen osaavan tukihenkilön tapaaminen Skideillä festareilla oli oikea onnenpotku. Kerroin ongelmastani ja hän ehdotti kokeilemaan selkäremmien säätämistä ristiin. Testasin siinä paikan päällä heti lainarepulla ja se tuntui niin paljon paremmalta saman tien. Kotona kokelin uudelleen ja homma toimi erinomaisesti! Tässä vähän näytettä kesäiseltä Korkeasaaren keikalta.

Takaa

Edestä

 Näillä mennään taas kun helteiltä pystytään! :)

Likan parhaat

Tapahtui perjantaina erään Itähelsinkiläisen kauppakeskuksen käytävällä. Olimme tyttöjen kanssa menossa ruokakauppaan. Napero nukkui vaunuissa, Likan kanssa tallusteltiin verkkaiseen tahtiin.
Likka: "Voidaanko pysähtyä hetkeksi tähän penkille istumaan ja nauttimaan maailmasta?"
Minä: "Hyvä idea, istutaan vaan."

Ihan mahdottoman ihana tyyppi. <3

Hei vaan Lammas!

Lammas on kotoisin Australiasta. Likka sai sen kaukokummiltaan ihan pienenä vauvana ja jossain matkan varrella siitä tuli tärkeä. Hyvin tärkeä. Lammas on kulkenut mukana niin pitkillä kuin lyhyemmilläkin reissuilla ja mukana se oli tänäänkin, ei vaan tullut meidän kanssa enää kotiin. Lammas on toki ollut kadoksissa ennenkin, mutta eiköhän se tällä kertaa ole lopullista. Mahdollisuus löytää Likan rakasta nuhjuista pehmoa matkalta Kalasatama-Hakaniemi on häviävän pieni. Itkuhan tuolla tuli illalla, kun kolmannen kerran kerrottiin, että se hyppäsi pois Naperon vaunuista jossain matkan varrella ja sitä ei nyt täällä ole. Itku tuli muuten melkein itsellenikin. Harmillinen juttu.

Viime talvena Lammas ja Likka metrossa

Asusteongelmia ja ilmaiskirppis

Minulla on ongelma. Laskin eilen Likan hattulaatikosta 9 hattua, 9 paria rukkasia, 5 kaulaliinaa ja 4 kypärämyssyä. Villasukkia, tumppuja ja sormikkaita en käynyt edes laskemaan, mutta kyseessä ei ole parista tai kolmesta parista.. Kun harkitsin luopumista edes parista asusteesta, niin sisimpääni iski hurja luopumisen tuska. Jep, minulla on ongelma. Kokoontuuko jossain tukiryhmää kaltaisilleni? Anonyymit asustehamsterit..?

No, nyt kun ongelma on tiedostettu, niin sitä pitänee käydä työstämään. Ystävät ja tuttavat ovat täten siis vapaita tulemaan ilmaisostoksille meidän asustevarastoille. Jäljelle jäävät lähtevät sitten johonkin keräykseen. Tässä niitä meidän ylimääräisiä sitten olisi --- Homma toimii siis niin, että kukin kommentoi postauksen perään jos joku hatuista/hanskoista/töppösistä kiinnostaa, niin laitan ne sivuun ja sovitaan treffit. Lisätietoja saa kysymällä. ;)

Kuvan laatu on huono koska se on kännykkäkameroinnin tuotos, pokkarin akun ollessa laturissa.

Vasemmalla kesähattuja, joissa ihan pienet koot ylhäällä. Sitten rivi vauvan myssyjä, joissa koot ihan pieniä. Niiden alla töppöset ja toppatöppöset ja tosi huonosti kuvassa erottuvat fleece vuorelliset neuletumput nauhalla. Alhaalla kolmet lapaset, joista valkoiset ja punaiset puuvillaisia ja raidalliset fleece vuorella. Keskellä ylhäällä pari vk-hattua, joista valkoraidallinen ihan ohut. Keskellä kuvaa fleece kypärämyssy. Oikeassa reunassa talvihattuja ja yläkulmassa villainen kaulaliina. Että näin. Hattuja. Teille. Pois meiltä. (postissa olisi taas yksi hattu tulossa...)