Vauva repussa

Omistan useita kantovälineitä. On liinaa sekä trikoisena, että kudottuna ja kantorinkka, sekä Manduca. Pienen vauvan kanssa liinailu onkin ollut yksi meidän arjen pelastajista, etenkin Naperon tapauksessa. Koliikki, allergia, refluksi - emme tiedä vieläkään, mutta kantaminen auttoi. Naperoa välillä nukutettiinkin muiden keinojen pettäessä trikooliinaan. Sillä tavoin saimme kummatkin edes sen pari tuntia katkeamatonta hyvää unta yön aikana. Likkaa kuskattiin hoitoon parina päivänä viikossa ja minä reppuilin Naperon kanssa iltapäivästä hakemaan Manducan kanssa. Näin saatiin päiväänkin edes yhdet pidemmät päiväunet, kun vaunuissa vauva heräsi aina äänimaailman muutoksiin tai johonkin muuhun.

Kylmin kevättalvi jouduttiin vaunuilemaan, mutta kevään tullen päästiin taas liikkeelle repun kanssa. Tässä vaiheessa huomasin, että taakka (jos tuota siinä vaiheessa hädintuskin kuusikiloista voi taakaksi kutsua) oli hankalampi kantaa ja selkä, hartiat ja niska joutuivat aika koville. Trikooliina oli selvästi helpoin säätää sopivaksi, mutta se alkoi olla kesän tullen liian kuuma ja Naperokaan ei tuntunut sinne enää rauhoittuvan. Kudottua olen käyttänyt lähes ainoastaan kotioloissa, koska en ole oppinut säätämään sen kanssa yhtä jouhevasti kun noiden muiden. Pitäisi varmaan opetella se selkään säätäminen sen kanssa tai myydä vaan koko liina jollekin enemmän tarvitsevalle. Manducan kanssa taasen sain aikaan kaikkien aikojen niska/hartiajumin, jonka jälkeen en enää uskaltanut repussa kantaa.

Kantoasentona meillä oli vauva edessä ja remmit tavanomaiseen tapaan. Koko paketti oli vielä aika tiukkana, eikä mitenkään roikkuen, niin kuin monesti kaupungilla liikkuessa näkee Manducaa (väärin-)käytettävän. Silti se ei vaan ollut hyvä. Jokin siinä oli pielessä ja teki kantamisesta tuskaa. Pohdin että pitäisikö tähän ostaa vielä Tulakin, kun sitä on kehuttu säädöiltään helpommaksi kuin Manducaa ja muutenkin hyväksi. Se kuitenkin jäi testaamatta ja ostamatta toistaiseksi kun Manducapulma alkoikin ratkeamaan ihan sattumalta. Kantoliinayhdistyksen osaavan tukihenkilön tapaaminen Skideillä festareilla oli oikea onnenpotku. Kerroin ongelmastani ja hän ehdotti kokeilemaan selkäremmien säätämistä ristiin. Testasin siinä paikan päällä heti lainarepulla ja se tuntui niin paljon paremmalta saman tien. Kotona kokelin uudelleen ja homma toimi erinomaisesti! Tässä vähän näytettä kesäiseltä Korkeasaaren keikalta.

Takaa

Edestä

 Näillä mennään taas kun helteiltä pystytään! :)