Tänään oli vaihteeksi sellainen päivä, että vaatteet eivät tahtoneet mennä päälle. Tai ei ainakaan ne vaatteet, joissa olisi voinut lähteä ulkoilemaan. Ja ulos oli mentävä, kun tuli luvattua hoitaa joitain tärkeitä asioita ja kellokin taisteli jo vastaan. Keijuprinsessan uima-allasleikkivaatteet oli kyllä päällä heti puoli minuuttia sen jälkeen, kun täysin vaatetettu tyttäreni katosi omaan huoneeseensa, huutaen mennessään "mä leikin vielä ihan vähän aikaa!". Koska kyseessä oli uima-allasleikki, niin päälle ei tietenkään voinut jättää muuta kuin ne keijun kamat ja uikkaripikkarit. Ja eikun uudestaan pukemaan.. Kolmannen kerran jälkeen alkoi kumpaakin jo sapettamaan koko pukemishomma aika paljon ja pikkusiskon väsymys maustoi äänimaailmaa entisestään. Kävin kertaalleen keittiössä hengittämässä syvään ja laskemassa kymmeneen, kun hermot alkoivat pingottaa uhkaavasti. Vauva päätti luovuttaa oman taistelunsa ja nukahti ulos lähtöä odotellessaan vaunuhin, jolloin hiljaisuus sai meidät muutkin käyttäytymään hieman asiallisemmin. Halattiin ja sovittiin, että ei riidellä enää ja laitettiin vaatteet päälle melkein sovussa.
Illalla sitten hammaspesulla tuli aamupäivän riidasta puhetta. Sanoin Likalle, etten pidä riitelemisestä ja että en haluaisi riidellä. Tämä mietti asiaa hetken ja totesi sitten toivovansa että tulisi taas uusi riita (?!?). Arvaatte varmaan, että tämä toteamus herätti hieman hämmennystä. Kun kysyin miksi ihmeessä hän haluaa riidellä, oli vastaus "No kun sen jälkeen sitten aina halitaan".
Kyynelhän siinä tuli silmään (minulla) ja pakko oli selittää, että halia voi kyllä ihan ilman riitojakin. Sitten halittiin, monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, kiitos siis kun kirjoitat!