Täällä ollaan vielä

Alkuvuosi on tuntunut hurahtavan ohi ihan hetkessä. Joulusta on aikaa jo ikuisuus, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne kuulumisia. Osaksi syynä on ollut koneen ajoittainen reistailu, joka on muutenkin vähentänyt radikaalisti koneella oleskelua. Toinen syy on sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka kanssa olen joutunut elämään Likan synnytyksen jälkeisistä ajoista asti. Topsin syntymän jälkeen eli yli vuosi sitten oloni huononi ja sen jälkeen hyvää oloa ei olekaan kestänyt kerrallaan kuin muutamien viikkojen ajan, ennen kun on taas menty joko liikatoiminnalle tai vajaalle. Marraskuussa olo oli kuin sähikäisellä, liikatoiminta sai ärtyneeksi ja hermostuneeksi, sydän löi liian lujaa ja välillä kompasteli omaan vauhtiinsa. Lääkityksen vähentyessä olo kävi hyvänä ja sitten luisuttiin vajaatoimintaan, josta olen vasta nyt heräilemässä hiljalleen. Tällä hetkellä olo on kohtalaisen hyvä, mutta puoliksi pelkään kevään tuovan taas tullessaan liikatoiminnan.

Mutta se minusta! Tytöt ovat kasvaneet tietenkin hurjasti ja oppineet uusia asioita. Topsi tapailee sanoja ja on kunnostautunut etenkin syömisessä ja kiipeilemisessä. On se vaan helppoa antaa toiselle lautanen tarjottimelle ja iskeä lusikka/haarukka käteen ja käydä itse syömään omaa ateriaa. Häntä ei siis tarvitse enää auttaa syömisessä ollenkaan, ei sen puoleen että tarvittaessa sitä apua edes otettaisiin vastaan. Päinvastoin auttaminen ei tule kuuloonkaan. Hän osaa kyllä itse! Juomalaseina käytetään pieniä shottikokoisia laseja, jotka puolilleen täytettyinä ovat täydellisiä yksivuotiaan käteen. Yritän muistaa pitää kameran lähellä (mutta suojattuna) ruokahetken aikaan, niin näette miltä tämä ei vielä täysin hovikelpoinen operaatio näyttää käytännössä. :)

Likka on Likka ja ihana oma itsensä. Uutena juttuna kuvioihin on tullut unissaan puhuminen. Ei siis riitä, että päivällä ei tämän jutuilta saa hetken taukoa, vaan nyt se selostaa jo uniaankin! Ei vaan, ihanat on jutut ihan edelleen. Mietin vaan tuleekohan tuosta myös samanlainen unissaan kävelijä, kuin mitä olen itse nuorena ollut. Sentään en ole koskaan yrittänyt ulos kotoa yöllisillä retkilläni. Olen myös saanut Likasta kätevän keittiöapulaisen itselleni. Kahvitkin tuo varmaan keittää kohta jo ihan omatoimisesti!