Haalarirumbaa

Olin tänä vuonna hyvissä ajoin liikenteessä talvivaatehankintojen kanssa ja tilasin Likalle Racoonin Adele -haalarin. Se tuli Matkahuollon kyydissä Siwaamme alkuviikosta. Paketista kuoriutui ensinnäkin aivan valtavan kokoinen haalari. Koko oli 104, mutta takuulla vastasi reilusti seuraavaa kokoa ja keskiosan huomattavan väljyyden vuoksi se näytti vielä suuremmalta. Toiseksi sen laadussa oli todella paljon toivomisen varaa. Racoonille (ent. Cupcake) tyypillinen sydän oli vonksallaan ja kainalojen saumat näyttivät ruokottomilta, sieltä täältä pilkotti langanpätkiä ja saumojen teippaukseen käytettävät teipit tursusivat ohi ommelten.. Pikaisella googletuksella selvisi, että laatuongelmia on ollut ennenkin ja hetken asiaa tuumailtuani totesin, että eiköhän se ole parempi etsiä uusi haalari. Ajatus vain vahvistui siinä vaiheessa kun Oz Babyn asiakaspalvelusta vastattiin reklamaatiota koskevaan sähköpostiini niin näennäisen kohteliaasti, että meinasi lipsahtaa jo tyystin kettuilun puolelle.

Otettiin siis suunta Itikseen, käytiin Stockmannilla ja Polarn O. Pyretillä sovitusreissulla. Lahjoin Likan myötämieliseksi lupauksella Berliininmunkeista, kun homma olisi paketissa ja ihan hyvin se jaksoikin kokeilla päälle yhteensä viittä eri haalaria. Reima, Molo kids, Ticket outdoor, P o.P ja toinen samanmoinen. Mitä nyt pari kertaa piiloutui rekkien joukkoon ja sai Popin kaupan hälyyttimet ulisemaan kertaalleen.

Ja kuinkas sitten kävikään?
Minä joka alun alkaen mietin, että joku yksi värinen voisi olla kiva, mutta missään nimessä en haluaisi kaikkea täysin pinkkinä ostaa, päädyin ostamaan pinkin haalarin. Jep. Ja tähän väliin on pakko sanoa, että ostin tuossa pari viikkoa sitten alerekistä Jonathanin pinkin välikausihaalarin. Tuolla ne melkein identtisen pinkit haalarit nyt nököttää henkarissa eteisessä ja minä ihmettelen, että mitä oikein tapahtui.. Kokeiltiin siis päälle sitä jälkimmäistä Polarn O. Pyretin haalaria ja se sopi kuin nakutettu. Kasvun varaa oli, mutta ei häiritsevän paljoa ja se vaan näytti olevan juurikin sellainen mitä oltiin etsittykin.

Kuvassa tuo väri näyttää tosi kirkkaalta ja jotenkin hempeämmältä kuin mitä luonnossa. Haalarihifistelyä jatketaan vielä, kun metsästän nettikirpputoreilta ja huutokaupoista sopivaa varahaalaria Likalle. Viime talvena sille ainakin oli käyttöä, joten yhdellä setillä en usko tänäkään talvena pärjääväni. Vielä en oikein tiedä mitä edes etsin, mutta sen tiedän että se ei tule olemaan pinkki. Tämä on lupaus.

P.s. Puuhailen tämän viikon ajan Lapsellista -blogin Annan postauksesta lähteneen ajatuksen inspiroimana Viikon arkiasut -juttua. Kaksi päivää takana, viisi edessä. Syväanalyysia aiheesta luvassa siis ensi viikon ehtoopuolella. ;)

P.p.s. Topsineiti tomera päätti pistää vauhtia rattaisiin ja parin päivän ahkeran harjoittelun tuloksena seisoo nyt ilman tukea! :) Ylös kipuamiseen käytetään tosin vielä apuvälineitä, mutta hyvin se siellä pysyy. Likka lähti kävelemään pari viikkoa vajaa vuoden vanhana ja veikkaanpa, että tässä asiassa Napero tulee vetämään pitemmän korren.