Syyskuun kunniaksi voitimme viruslotosta sellaisen kaverin, joka sai ensin Likan kadottamaan äänensä ja yskimään kovasti ja pari päivää myöhemmin se hyökkäsi allekirjoittaneen ylähengitysteihin. Myös pienempi on saanut osansa oireista ja onkin ilmeisen kärttyinen, sekä läheisyyden kipeä. Yöheräämisiäkin on ollut taas parin päivän ajan ja se jos mikä imee mehut, kun lepoa ei tunnu riittävän yöllekään. Kuumetta ei ole onneksi kenelläkään, mutta on tämä näinkin ihan riittävän ärsyttävää. Vain ilmiömäisen vastustuskyvyn omaava isämies on onnistunut välttämään taudin toistaiseksi.
Olemme lääkinneet flunssaa perinteisillä keinoilla: lämmintä mehua, lepoa, höyryhengittelyä, pahimpiin päänsärkyihin droppeja, nenäsuihketta ja sopparuokaa runsain valkosipuli- ja inkiväärihöystein. Nenäkannukin löytyisi, mutta taidan olla liian tukossa sen käyttöön. Homma on kuitenkin pysynyt ihmeen hyvin kasassa ja veronmaksajana olen ikionnellinen Ylen Areenasta, jonka lastenohjelmatallenteiden turvin ollaan selvitty suhteellisen vähillä "seinät kaatuu päälle" -ahdistushetkillä.
Entäs sitten ne lieveilmiöt? Tai voisikohan niitä ajatella flunssan sivuoireina? Kummin vain, mutta hommana olisi nyt sitten ottaa kiinni kolmen päivän pyykit, kahden päivän tiskit ja Likan energian purkaminen johonkin sellaiseen toimintaan, joka ei aiheuta sivullisia uhreja. Eilen kämppä näytti vielä siltä, että sen läpi olisi pyyhkäissyt tornado tai muu vastaava hirmumyrsky (Likan olo alkoi helpottua ja lepovaiheen energiat etsivät reittiä purkautua), mutta onneksi isäntä taklasi kaaoksen iltapuhteiksi. Kuviakin oli pakko ottaa, mutta niiden julkaiseminen tuntuu hieman uhkarohkealta. Jääköön siis perhealbumin tähtihetkiksi. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, kiitos siis kun kirjoitat!