Viiden päivän virityksen päättymiseen on enää yksi ilta.
Sitä ennen toki edessä vielä yksi päivä ja aamu-säätö-herätys töihin lähtöineen. Kevyttä kisaväsymystäkin on jo ilmassa, vaikka aika kivuttomasti aika onkin kulunut. Mikäli alla olisi ehjiä öitä, niin varmaan kisakuntokin olisi parempi.
Isän reissailu on vaikuttanut lapsiin ikävöintinä, sekä yöllisenä levottomuutena. Tavallisesti täysiä öitä nukkuvat tyypit heräilevätkin yhtäkkiä neljän aikaan yöllä vaatimaan aamupalaa ja viikonlopun aamut alkoivat jo kuuden tienoilla, vaikka siihen aikaan meillä ei kukaan herää tavallisesti arkenakaan.
Toivottavasti ei jää tavaksi.
Arki pyörii ja seinät on pystyssä edelleen. Siivouspäiväkin pidettiin omalla paikallaan ja osallistuttiin pihatalkoisiinkin. Tänään päivällä käytiin katsomassa kaikenlaisia kaloja paikassa jossa on "iso muovinen lasiseinä, minkä läpi näkee ja siellä on myös haita, mutta ne ei pääse syömään meitä, kun ne on siellä sisällä ja me vaan katotaan niitä".
Topsi ihmetteli korvameduusoita, kun ei niillä ollutkaan lainkaan korvia, vain "kaksi poskea ja yksi suu". Lopulta Lillis tiivisti elämysretken lauseeseen "Sea Life oli niin hieno, että mä melkein kuolin!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, kiitos siis kun kirjoitat!