keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ajatukset kiertotiellä

Pari viikkoa sitten elämäni oli aika erilaista, kun sitä tähän päivään verrataan. En tiennyt yhden läheisen syövästä, eikä yksi toinen läheinen vielä ollut saanut aivoinfarktia. Viimeisen viikon aikana on odotettu tietoa vuoroin ties mistä tutkimuksesta ja kokeesta, sekä jännitetty sitä miten asiat lähtevät kehittymään. Tänään on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että pystyn taas hengittämään. Tulevaisuus on taas jotain sellaista, mitä pystyy ajattelemaan neutraalisti ilman että vatsanpohjasta kuristaa ja kylmä möykky pyrkii ulos rinnasta.

Tilanne on edelleen kaukana tavallisesta, mutta sopeutuminen tähän uuteen on nyt hyvässä vauhdissa. Olen myös äärimmäisen kiitollinen itselleni siitä, että ymmärsin ilmoittautua maalauskurssille juuri täksi syksyksi. En usko että on olemassakaan minulle parempaa itsehoitoa, kuin viettää 4h viikossa täysin irrallaan kaikesta, vain värit, minä (ja pari muuta kurssilaista) ja flow-tila.

P.s. Arkiasukuvauksetkin jäivät vähän jalkoihin tämän kaiken muun hässäkän vuoksi, mutta eiköhän viikonlopuksi jotain aiheesta kuitenkin tänne ilmesty.

P.p.s. Isämiehen uusi kamera on hieno! Lupaan että heti kun saan pikaoppitunnin sen käyttämiseen niin blogikin taas kuvittuu enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos siis kun kirjoitat!