Laastari-ilmiö

Vuosien lastenhoitokokemuksella tiedän, että laastarilla on tavanomaisesti vahva placebovaikutus. Pipiin lakkaa koskemasta heti sillä hetkellä kun laastarin teippi peittää sen näkyvistä. Mutta oletteko ennen kuulleet laastari-ilmiön kääntöpuolesta ja sen nosebovaikutuksesta?

Likka taitaa olla ensimmäinen lapsi jonka tiedän inhoavan laastareita syvästi. Etenkin kuviollisia lastenlaastareita. Ne on ihan ok kaupan hyllyssä tai meidän lääkekaapissa, mutta yritäpä laittaa sellainen haavaan!

Joitain päiviä sitten Likka satutti pottuvarpaansa kipeästi ja haavaa paikkaamaan tarvittiin toden totta laastaria. Oli kuin sitä irrallaan kynnen vieressä lepattavaa palkeenkieltä ei olisi sattunut lainkaan ENNEN, kun siihen laitettiin laastari. Laastarin laittamisen jälkeen jalalla ei voinut enää edes astua! Vasta hetken kuluttua hän uskalsi "kokeilla vähän kävelyä" kipeällä varpaallaan (jolla siis ennen laastarin laittamista pystyi vielä juoksemaankin).

Ei lopu draama heti tuosta tytöstä ei. Jusseja, Venloja ja Oscareita odotellessa.. :D

Sirkuksessa

Eilen oli monien ensimmäisten kertojen päivä. Topsi jäi ensimmäistä kertaa kotiin kummitädin hoitoon. Me muut lähdimme katsomaan Sirkus Finlandian Helsingin ensi-iltaa. Likalle tuo oli ensimmäinen sirkusesitys ja minullekin ensimmäinen josta muistan mitään. Mumi kertoi että edellisellä sirkuskeikallani Auroran kentällä, olin pelännyt ja alkanut kirkumaan kesken esityksen niin lujaa, että Mumi oli päättänyt lopettaa illan osaltamme hyvissä ajoin. Nyt meni vähän paremmin!

Likka ei halunnut edes maistaa hattaraa, joten se lankesi meidän vanhempien syötäväksi. Nallelta se söi about toisen korvan, jos sitäkään.

 Hetki ennen kun varsijousidomino lähti liikkeelle ja tyypin pään päällä olevaan omenaan pamahti aika vauhdilla nuoli.

 Ei ihan irtoaisi multa näitä tämän kaltaisia venytyksiä, vaikka joskus vuonna miekka ja kivi sirkuskerhossa Roihuvuoren nuorisotalolla kävinkin.

Tämä "tyttötorni" oli Likan suosikki.

Kameleitakin oli, harmi ettei ollut Heinixiä

Kotiinlähdön aikaan oli jo pimeää ja ilotulituksia, niitä me sitten ihmeteltiinkin.
"En tiennytkään että yölläkin voi olla varjoja!" :)
Ja näkyipä pilvettömällä taivaalla Kalasatamassa myös aika hienosti yötaivaan tähdet!

P.s. Topsillakin oli mennyt ihan hyvin vaikka oli kai aika kitsaasti suostunut iltapalaa syömään. Aamupuuroa menikin sitten ainakin kaksinkertainen määrä.

Paulan fani

Likka: "Olenko minä taunlapsi?"
Minä: "No et sinä kyllä ole."
Likka *suu kääntyy väärinpäin* marssii isänsä luo keittiöön..
"Isi, olenko minä taunlapsi?"
Isi: "öööh..--??"
Minä huudan keittiöön: "Niin siis Downlapsi niin kuin Paula?"
Isi: "Et ole taunlapsi"

Likka tykkää Paulasta ja aika pitkälti samoista asioista kuin Paulakin: tanssista, perheestään ja haleista.

<3

Arkiasun anatomiaa

Ostan aika harvoin uusia vaatteita ja kun ostan, niin yleensä ostan johonkin tarpeeseen. Tänä syksynä ostanut itselleni huimat kaksi vaatetta,  kuvissakin näkyvän neuletakin ja syyskengät. Ei siis varmaankaan tule isona yllätyksenä että mielestäni hyvät vaatteet ovat kestäviä, mukavia yllä, hyvin yhdisteltävissä olevia ja kivan (lue: oman) näköisiä. Suurin piirtein tuossa järjestyksessä. Rakastan huiveja, pipoja ja villatakkeja (myös kesäisin) ja tunnen oloni liki pitäen alastomaksi ilman näitä kolttujani. En viihdy kovinkaan hyvin kuvattavana ja naamaan jäätyykin kiinni tuollainen vähän outo ilme heti kun jostain alkaa kuulua räpsymistä. Likka sen sijaan rakastaa kuvattavana olemista, onneksi se sentään osaa hymyillä niin kuin normaalit ihmiset! :D

Viikko typistyi siis sattuneesta syystä muutamaan päivään ja muutamaan kuvaan. Ja omistan kyllä muitakin housuja kuin nuo mustat farkut, ne nyt vaan sattuu olemaan joka kuvassa. Nyt on sitten ilmeisesti ensi viikolle odotettavissa jo huomattavasti kylmempiä ilmoja, pitää varmaankin kaivaa esiin kunnon kuoritakki ja pipot. Enää ei pärjää pelkällä villatakilla, mutta parkatakkikeleihin on vielä vähän matkaa. Likka sentään jo innostui, kun kuuli että nyt sitä pinkkiä välikausihaalaria saa alkaa vihdoin käyttämään. :D

Ajatukset kiertotiellä

Pari viikkoa sitten elämäni oli aika erilaista, kun sitä tähän päivään verrataan. En tiennyt yhden läheisen syövästä, eikä yksi toinen läheinen vielä ollut saanut aivoinfarktia. Viimeisen viikon aikana on odotettu tietoa vuoroin ties mistä tutkimuksesta ja kokeesta, sekä jännitetty sitä miten asiat lähtevät kehittymään. Tänään on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että pystyn taas hengittämään. Tulevaisuus on taas jotain sellaista, mitä pystyy ajattelemaan neutraalisti ilman että vatsanpohjasta kuristaa ja kylmä möykky pyrkii ulos rinnasta.

Tilanne on edelleen kaukana tavallisesta, mutta sopeutuminen tähän uuteen on nyt hyvässä vauhdissa. Olen myös äärimmäisen kiitollinen itselleni siitä, että ymmärsin ilmoittautua maalauskurssille juuri täksi syksyksi. En usko että on olemassakaan minulle parempaa itsehoitoa, kuin viettää 4h viikossa täysin irrallaan kaikesta, vain värit, minä (ja pari muuta kurssilaista) ja flow-tila.

P.s. Arkiasukuvauksetkin jäivät vähän jalkoihin tämän kaiken muun hässäkän vuoksi, mutta eiköhän viikonlopuksi jotain aiheesta kuitenkin tänne ilmesty.

P.p.s. Isämiehen uusi kamera on hieno! Lupaan että heti kun saan pikaoppitunnin sen käyttämiseen niin blogikin taas kuvittuu enemmän.

Eräänlainen etappi

Tässä viime päivien ja viikkojen huonojen uutisten (seemingly) loputtomassa suossa on alkanut nyt alati kirkastuvana loistamaan yksi hyvä uutinen. Topsi naperolle on tainnut löytyä korvike. :) Sitä on annettu nyt muutaman päivän ajan ja hyvältä näyttää. Alkuun se pisti mahaa vähän kierroksille, mutta oksennusta siitä ei ole tullut kertaakaan ja nyt parin päivän jälkeen on masukierteetkin laantuneet liki olemattomiin. Jokohan tässä uskaltaisi tuulettaa?

Haalarirumbaa

Olin tänä vuonna hyvissä ajoin liikenteessä talvivaatehankintojen kanssa ja tilasin Likalle Racoonin Adele -haalarin. Se tuli Matkahuollon kyydissä Siwaamme alkuviikosta. Paketista kuoriutui ensinnäkin aivan valtavan kokoinen haalari. Koko oli 104, mutta takuulla vastasi reilusti seuraavaa kokoa ja keskiosan huomattavan väljyyden vuoksi se näytti vielä suuremmalta. Toiseksi sen laadussa oli todella paljon toivomisen varaa. Racoonille (ent. Cupcake) tyypillinen sydän oli vonksallaan ja kainalojen saumat näyttivät ruokottomilta, sieltä täältä pilkotti langanpätkiä ja saumojen teippaukseen käytettävät teipit tursusivat ohi ommelten.. Pikaisella googletuksella selvisi, että laatuongelmia on ollut ennenkin ja hetken asiaa tuumailtuani totesin, että eiköhän se ole parempi etsiä uusi haalari. Ajatus vain vahvistui siinä vaiheessa kun Oz Babyn asiakaspalvelusta vastattiin reklamaatiota koskevaan sähköpostiini niin näennäisen kohteliaasti, että meinasi lipsahtaa jo tyystin kettuilun puolelle.

Otettiin siis suunta Itikseen, käytiin Stockmannilla ja Polarn O. Pyretillä sovitusreissulla. Lahjoin Likan myötämieliseksi lupauksella Berliininmunkeista, kun homma olisi paketissa ja ihan hyvin se jaksoikin kokeilla päälle yhteensä viittä eri haalaria. Reima, Molo kids, Ticket outdoor, P o.P ja toinen samanmoinen. Mitä nyt pari kertaa piiloutui rekkien joukkoon ja sai Popin kaupan hälyyttimet ulisemaan kertaalleen.

Ja kuinkas sitten kävikään?
Minä joka alun alkaen mietin, että joku yksi värinen voisi olla kiva, mutta missään nimessä en haluaisi kaikkea täysin pinkkinä ostaa, päädyin ostamaan pinkin haalarin. Jep. Ja tähän väliin on pakko sanoa, että ostin tuossa pari viikkoa sitten alerekistä Jonathanin pinkin välikausihaalarin. Tuolla ne melkein identtisen pinkit haalarit nyt nököttää henkarissa eteisessä ja minä ihmettelen, että mitä oikein tapahtui.. Kokeiltiin siis päälle sitä jälkimmäistä Polarn O. Pyretin haalaria ja se sopi kuin nakutettu. Kasvun varaa oli, mutta ei häiritsevän paljoa ja se vaan näytti olevan juurikin sellainen mitä oltiin etsittykin.

Kuvassa tuo väri näyttää tosi kirkkaalta ja jotenkin hempeämmältä kuin mitä luonnossa. Haalarihifistelyä jatketaan vielä, kun metsästän nettikirpputoreilta ja huutokaupoista sopivaa varahaalaria Likalle. Viime talvena sille ainakin oli käyttöä, joten yhdellä setillä en usko tänäkään talvena pärjääväni. Vielä en oikein tiedä mitä edes etsin, mutta sen tiedän että se ei tule olemaan pinkki. Tämä on lupaus.

P.s. Puuhailen tämän viikon ajan Lapsellista -blogin Annan postauksesta lähteneen ajatuksen inspiroimana Viikon arkiasut -juttua. Kaksi päivää takana, viisi edessä. Syväanalyysia aiheesta luvassa siis ensi viikon ehtoopuolella. ;)

P.p.s. Topsineiti tomera päätti pistää vauhtia rattaisiin ja parin päivän ahkeran harjoittelun tuloksena seisoo nyt ilman tukea! :) Ylös kipuamiseen käytetään tosin vielä apuvälineitä, mutta hyvin se siellä pysyy. Likka lähti kävelemään pari viikkoa vajaa vuoden vanhana ja veikkaanpa, että tässä asiassa Napero tulee vetämään pitemmän korren.

Tyttöjen juttuja

Tuntemattoman äiti-ihmisen lausahdus toiselle tuntemattomalle äiti-ihmiselle tänään Itiksen Stockmannilla: "Olisin halunnut ostaa tämän vauvalelun (kädessään osittain vaaleanpunainen lohikäärmelelu), mutta tämä ei ole poikien lelu"
Öh.. Miksi? Koska siinä oli vaaleanpunaista? Toisaalta joku toinen olisi voinut sanoa ettei voi ostaa sitä tytölleen koska se on lohikäärme..
Pojalle pinkkiä on varmaan arempi yhdistelmä kuin tytölle jotain poikien väriksi miellettyä, mutta että pitäisi ihan leluissakin oikein välttää näitä värityksiä? Aikamoista.

Itse yritän edelleen tulla toimeen Likan vankkumattoman pinkkikauden kanssa ja alankin jo sopeutumaan. Jos toinen tahtoo pinkin ja olemassa ei ole mitään varsinaista estettä (kyllä annan edelleen muitakin vaihtoehtoja), niin siinä tapauksessa pink it is. Onhan tuo jo alkanut joskus aina väliin mainitsemaan että pitää myös sinisestä. :)

Mike Reynolds kirjoitti listan asioista joita hän ei voi tehdä, koska hänellä on kaksi tytärtä, eikä yhtään poikaa. <3

The Great List of Things I Can’t Do Because I Only Have Daughters

 P.s. Meillä syötiin tänään haalarinsovituspalkkioksi Likan valitsemia pinkkejä pullia. Ensi kerralla taidan ostaa vaan tuubin vaaleanpunaista kuorrutetta, se loppu berliininmunkki siellä alla jää suurista lupauksista ja vannomisista huolimatta aina systemaattisesti syömättä..

Pieni nuhanenä

Näinhän se sitten kävi. Eilisestä tsemppaamisesta huolimatta flunssa iski ihan kunnolla tuohon vauvaankin. Flunssainen vauva vaikuttaa koko perheeseen, tai ainakin meillä vaikuttaa. Ajattelinkin siis koota yhteen pienen listan must have asioita, joista olen itse kokenut olevan apua. Listaan sekä tunnettuja joka mutsin neuvoja ja vähän kätevämpien emäntien vinkkaamia erityisvinkkejä. Lisävinkit ovat aina tervetulleita, joten jos tiedät jonkun superhyvän ja toimivan vinkin, niin ei muuta kuin kommenttia tulemaan!

Kuinka taklaan pikkuvauvan ja -lapsen flunssan?

Niistäjä on yksi tärkeimmistä työvälineistä silloin, kun pieni nenä on tukossa. Niistäjissäkin on eroja ja ehdottomasti tehokkain kokeilemani kotiniistäjä on Nenä Friida. Suosittelen myös NaCl -liuosta (suolaliuosta), jota tiputetaan pari tippaa kumpaankin sieraimeen vähän ennen niistämistä, jotta nuhanenän saa hyvin auki. 

Kuumeen mittauksessa kannattaa huomioida muutama seikka. Luotettavan mittaustuloksen saa kun mittaa lämmön lapselta joka on levännyt viileässä hetken aikaa. Jos lapsi riehuu kovasti, niin ruumiinlämpökin voi hetkellisesti näyttää jopa 38 astetta vaikka lämpöä ei edes olisi. Itse mittaan kuumeen kainalosta kaiken ikäisiltä. Kainalosta mitattuna lämpötila näyttää aina n. 0,5 astetta alempaa tulosta kuin kehon sisältä mitattuna (korva, suu, rektaali). Kuumetta alentavaa lääkettä olen antanut kun lämpö ylittää 38 astetta. Hampaita tekevä flunssainen vauva tosin saa tukalaan oloonsa lääkkeen vaikka olisi vain vähän lämmin. Minun mielestäni lapsen kipua saa hoitaa.

Oloa helpottamaan voi antaa lapsille tarkoitettuja kuumelääkkeitä joko suppona tai liuoksena. Isommille nuhanenille on olemassa myös dispersiotabletteja, jotka saattaa mennä helpommin, kuin iso määrä imelää liuosta (tai näin ainakin meillä). 

Kuumeisen vauvan kanssa on tärkeää muistaa riittävä nesteytys. Tiheämmät maitohetket ja vesipitoiset soseet auttavat pitämään vauvan nesteytystä yllä ja maistuvat usein kipeälle pikkupotilaalle paremmin kuin lihapadat. Toki sitä lihapataakin kannattaa tarjota, aina parempi jos kunnon ruokakin uppoaa. Isommalle potilaalle reilusti lempiruoat kehiin ja jos ei nekään meinaa maistua niin tarjoan vinkiksi smoothieita. Voi surauttaa itse haluamistaan ainesosista tai ostaa valmiina kaupasta, tarjoile pillin kera. 

Kovin limaiselle isommalle potilaalle ei kannata tarjota paljon maitotuotteita. En tiedä miten tutkitusta asiasta tässä on kyse, mutta kokemustiedolla väittäisin että lehmänmaito lisää limaisuutta. Kannattanee siis tarjota välipalalla jotain muuta kuin jogurttia ja juotavaksikin keksiä muuta kuin maitoa, silloin kun on flunssa. Pikkulasten mahdollista korvikkeen käyttöä ei tule kuitenkaan rajoittaa millään tavalla, se kun on pienille paljon muutakin kuin pelkkää juotavaa.

Höyryhengityksen tehosta voi olla montaa mieltä, mutta meillä sitä on sovellettu niin että olen ensin höyryttänyt koko kylpyhuoneen ja sitten ottanut pienen potilaan kylpyyn. Etenkin räkäisen lapsen kanssa hyvä keino irroitella limaa iltaisin. Kuumeista lasta ei kannata kuitenkaan alkaa viemään saunaan tai lämpöiseen kylpyyn.

Yötä varten kannattaa nostaa sängyn pääpuolta hieman pystyyn ja nuhanenälle silputa oikein ärtsyä sipulia esim. pesupussiin ja ripustaa se siihen pään lähistölle vapauttamaan höyryjään. Sipulista vapautuvat kaasut reagoivat limakalvoilla ja saavat aikaan lisääntynyttä kyynelnesteen tuottamista. Tämä reaktio saa aikaiseksi myös sen, että nenä pysyy yön ajan paremmin auki ja kaikki nukkuvat paremmin. Hajuhaitta on pieni haitta tosi tukkoiseen nenään verrattuna, sitä paitsi hajuun tottuu tosi nopeasti ja hetken kuluttua siihen ei enää edes kiinnitä huomiota. 

Jos flunssa pitkittyy tai on syytä epäillä, että lapsella on antibioottihoitoa vaativa tulehdus, niin ilman muuta lääkäriin näytille. Niin kauan kun lapsi leikkii tai jaksaa seurailla telkkaria, niin voi huoletta seurailla menoa. Jos huolestut niin ota yhteyttä esim. valtakunnalliseen terveysneuvontapuhelimeen 09 (helsingin suuntanro) 10023, siellä vastataan kaikkiin kysymyksiin ympärivuorokautisesti.

Flunssan lieveilmiöt

Syyskuun kunniaksi voitimme viruslotosta sellaisen kaverin, joka sai ensin Likan kadottamaan äänensä ja yskimään kovasti ja pari päivää myöhemmin se hyökkäsi allekirjoittaneen ylähengitysteihin. Myös pienempi on saanut osansa oireista ja onkin ilmeisen kärttyinen, sekä läheisyyden kipeä. Yöheräämisiäkin on ollut taas parin päivän ajan ja se jos mikä imee mehut, kun lepoa ei tunnu riittävän yöllekään. Kuumetta ei ole onneksi kenelläkään, mutta on tämä näinkin ihan riittävän ärsyttävää. Vain ilmiömäisen vastustuskyvyn omaava isämies on onnistunut välttämään taudin toistaiseksi.

Olemme lääkinneet flunssaa perinteisillä keinoilla: lämmintä mehua, lepoa, höyryhengittelyä, pahimpiin päänsärkyihin droppeja, nenäsuihketta ja sopparuokaa runsain valkosipuli- ja inkiväärihöystein. Nenäkannukin löytyisi, mutta taidan olla liian tukossa sen käyttöön. Homma on kuitenkin pysynyt ihmeen hyvin kasassa ja veronmaksajana olen ikionnellinen Ylen Areenasta, jonka lastenohjelmatallenteiden turvin ollaan selvitty suhteellisen vähillä "seinät kaatuu päälle" -ahdistushetkillä.

Entäs sitten ne lieveilmiöt? Tai voisikohan niitä ajatella flunssan sivuoireina? Kummin vain, mutta hommana olisi nyt sitten ottaa kiinni kolmen päivän pyykit, kahden päivän tiskit ja Likan energian purkaminen johonkin sellaiseen toimintaan, joka ei aiheuta sivullisia uhreja. Eilen kämppä näytti vielä siltä, että sen läpi olisi pyyhkäissyt tornado tai muu vastaava hirmumyrsky (Likan olo alkoi helpottua ja lepovaiheen energiat etsivät reittiä purkautua), mutta onneksi isäntä taklasi kaaoksen iltapuhteiksi. Kuviakin oli pakko ottaa, mutta niiden julkaiseminen tuntuu hieman uhkarohkealta. Jääköön siis perhealbumin tähtihetkiksi. ;)

Pää, olkapäät ja ehkä myös kasvot?

Kun riittävästi väsyttää niin ei haittaa jos kasvojenpesuaineen sijaan pesee kasvonsa Head & Shouldersilla. Vaahtoaa ainakin hyvin ja tuoksuu kivalta. Tulee muuten yllättävän pehmeä ihokin, eikä yhtään niin niljakas kuin silloin kerran, kun kokeilin hoitoainetta samaan hommaan.
Pastasta tulee myös hyvää kun sinne keitinveteen lorauttaa suolan sijaan vähän kahviin tarkoitettua soijamaitoa. Mmm-mm.. Sentään suolat ei menneet kahvin sekaan, se olisi voinut maistua pahemmalta.
Vinkki vielä metromatkailusta pitäville: Jos haluaa lähteä metrolla kohti keskustaa, niin ei kannata mennä itään päin kulkevan junan kyytiin. Ja jos mielii Vuosaareen, niin Mellunmäen metrosta kannattaa jäädä pois ennen Kontulaa..