Lääkkeitä kurjuuteen

Viikkomme alkoi neuvolakeikalla. Topsi täytti 1-vuoden joulukuussa, mutta yhden perutun ajan jälkeen kävimme viimein neuvolassa vasta nyt kun ikää on jo 14kk. Kuten tiedossa oli, kuului ohjelmaan myös aimo sarja rokotteita, jotka nostivat eilen illasta hennon kuumeen ja tänään lämpöily on jatkunut onneksi lievänä. Samalla tämä sankarimme tosin puuhaa itselleen myös hampaita, joten syy-seuraussuhteet rokotteiden ja hampaiden, sekä muiden pöpöjen suhteen on vähintäänkin epäselviä. Olo vaikuttaisi olevan ajoittain aika kurja, mutta onneksi Ylen Areenasta löytyy Musarullaa ja meillä on kaapissa Digestivekeksejä, sekä viinirypäleitä.  Tänään on ollut myös tärkeää pitää yhteys varpaisiin ja sukat ovat kadonneet jaloista nopeammin kuin ehdin vetää ne uudelleen jalkaan.. Olkoon siis paljain jaloin jos se kerran helpottaa.

Isosisko jäi myös kodinapujoukkoihin ja tarkoitus olisi lähteä toteuttamaan energian purkua ulkoillen heti kun Topsi sammuu päiväunilleen. Nähtäväksi jää tuleeko tuhkarokkorokotteesta reaktiota, sitä kun saa odotella ensi viikon alkuun asti.

Ymmi tuli taloon

Likasta tuli Ymmi. Yhtäkkiä iltapalalla alkoi selostus siitä miten yhteiskunta toimii ja ei toimi.
 
"Haluaisitko että minä muutun sinulle Ymmiksi?" 
"Ei se yhteiskunta toimi niin, että kaikki vaan heittelee yksinään ilmapalloja"

Topsi sai tänään hieman myöhennetyssä 1-vuotis neuvolassa liudan rokotteita ja oppi sopivasti sattumalta juuri äsken sanomaan auts. :)

Tavara päivässä

Lapsuudenkotini eli nykyinen ukkila on lapsille aina suuri seikkailu, sillä Ukin koti on täynnä jännittäviä tavaroita ja erikoisia keräilykohteita. Ukki keräilee mm. avaimia, silmälaseja, kelloja ja backstage passeja, sekä aarteita eli mitä tahansa tavaraa jonka taustalla on jännittävä tarina. Tavaraähkyyn jo lapsena normaalitilana tottuneena päätin joskus varhaisaikuisuudessa, että en tahdo omasta kodistani samanlaista sekatavaravarastoa. Jostain kummasta syystä turhia tavaroita on vuosien varrella kuitenkin kertynyt, vaikka mitään ei olekaan tarkoituksella keräilty tai hamstrattu.

Kodissamme on 3 huonetta ja keittiö, sekä liukuoven takana alkovi joka toimii vaatehuoneena/varastona. Vaatekaappeja kodistamme löytyy huimat 3kpl, joista yksi on hyllyllinen ja toinen tuplakaappi on rekillinen. Varastotilaa kyllä löytyy, mutta ei lämmitettyä. Edellisessä asunnossamme kylmässä ulkovarastossa meni homeeseen niin matkarattaat, turvakaukalot, matot, kuin tuolit ja pöydätkin. En siis säilytä kovin mielelläni ulkovarastossa mitään sellaista, jota haluaisin vielä jokin päivä käyttää. Tavaran säästäminen vain säästämisen vuoksi tuntuu taakalta ja tilojen puute on jo ihan kroonistunut tauti. Nämä 76 neliötä riittäisivät meidän tarpeisiimme muuten oikein hyvin, mutta olen saanut itseni kiinni parikin kertaa ajattelemasta, että pitäisikö muuttaa isompaan että tavarat mahtuisivat paremmin. En kuitenkaan tahdo maksaa tavaroiden säilytykseen kuluvasta tilasta yhtään enempää kuin tällä hetkellä. Turhan tavaran säilömiseen menee jo nykyiselläänkin kodistamme arviolta 10 neliötä (jos mukaan lasketaan asuintiloissa olevat epäkäytännölliset säilytysratkaisut varaston ollessa kestämättömän tukossa) ja tämä tarkoittaa nykyvuokrallamme n. 100€/kk kuluja pelkästä säilytystilasta. Kun tämän suhteuttaa vuositasolle, niin alkaa jo voimaan lievästi pahoin.. 

Jouluna tilanne kärjistyi kun tavaraa tulikin lahjaksi aikamoisen vyörymän verran eli n. 3 Ikean (isompaa) kassillista ja sille kaikelle piti etsiä jokin paikka. Olen aiempina jouluina toivonut ihan julkisestikin turhan tavaran ostamisen välttämistä, mutta näin kävi kuitenkin. Lapset saivat lahjoja n. 5 kertaa niin paljon, kuin mitä odotin ja mielestäni osan olisi voinut ihan suoraan jättää ostamatta. Joskus less is more. Ei ihme että lapset turtuvat tavaran määrään ja oppivat ihan vinoutuneita kulutuskäsityksiä, kun ympäristö tuputtaa kertakäyttökulttuuria ja osta-osta-osta-ajattelua. Lisäksi saadulta lahjalta katoaa arvo, kun lahjoja on niin paljon, että ei niitä enää edes kiinnosta avata. Tulevina jouluina ja syntymäpäivinä aion taas muistaa hokea lahjamantraani "Ei mitään turhaa kiitos!" ja toivoa parasta.

1. päivä Tammikuuta näin Facebookissa ystävän tykkäämän linkin, jonka jakoi tämä sivusto. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Meiltä on lähtenyt pelkän Tammikuun aikana jo varmasti yli 365 tavaraa, kun keräsin kaikki lainassa olleet äitiys/vauvan vaatteet valmiiksi odottamaan palautusta, kävin läpi kaikki (!!!) omat ja lasten vaatteet, sekä erittelin niistä lumppukeräykseen joutavat, kierrätettävät  ja kirppismyyntiin kelpaavat. Myös lasten lelut saivat kyytiä, kun keräsin kaksi kassillista leluja, palapelejä ja kirjoja jotka ovat olleet lähinnä viemässä tilaa. H&M ottaa vastaan tekstiilijätettä/lumppuja, joten sinne vietiin yksi pussillinen. Hope ry ottaa vastaan hyväkuntoisia lasten ja nuorten leluja, vaatteita ja tarvikkeita. Sinne kiikutin kaksi kassillista tavaroita. Uffille vein yhden ison kassillisen omia vaatteitani. Lisäksi perustin kirppiskansion Facebookiin, jonka kautta uuden kodin on löytänyt jo toista kymmentä meille tarpeetonta juttua. Päivittelen uusia asioita myyntiin noin kerran viikossa. Luopumisesta on tullut helppoa, sillä vapaus tarpeettoman tavaran pois antamisesta/myymisestä palkitsee moninkertaisesti. 

Uusiakin tavaroita ja vaatteita on tullut, mutta yhtä uutta kohtaan olemme antaneet pois ainakin 10 vanhaa ja suurin osa näistä meille uusista on jonkun toisen vanhoja. 

Summa summarum: kierrättäminen kannattaa, toisen romu voi olla toisen aarre, tällaisesta tulee ihan oikeasti hyvä mieli ja koti näyttää huomattavasti siistimmältä kuin kaksi kuukautta sitten.

Ruokapöydän ääressä

Lupailin edellisessä postauksessa kuvia ruokailuhetkistä ja tässä niitä nyt tulee.

Likka on innostunut ruoanvalmistuksesta ja auttelee keittiössä aika usein. Tässä yhteistyössä syntynyttä hedelmäsalaattia iltapalaksi lastenpöydän ääressä. Koska hedelmät ovat tuoreita, ei lusikkaa tarvittu.

 Pyydystetään puuro lusikkaan ja sitten äkkiä suuhun! Joskus lusikka unohtuu matkalle, mutta onneksi suojaukset ovat kunnossa ja sotku ei haittaa. Pentikin lastenlautaset ovat olleet aivan kullan arvoisia. Kalliitahan ne ovatkin, ellei sitten satu mökkimatkalla olemaan tehtaanmyymälä, josta 2.laatuisia kuvioimattomia lautasia irtosi alle kympin kappalehintaan. *vink vink*

Pieni lasi pysyy pienissä käsissä ja tasainen tukeva pohja helpottaa lasin pystyssä pysymistä ja alas laskemista. Alkuun annoimme pohjalle vain sentin verran juomaa, jotta kallistaminen havainnoillistuu käytännössä ja sotkua ei tule niin paljoa, jos ja kun ne juomat sieltä vähän saattavat kaatua. Harjoittelu ei kuitenkaan kestä kovin kauaa ja kun kädet ovat tottuneet hommaan, niin juominen sujuu jo ihan kuin isolta ihmiseltä konsanaan.

Saisko vähän lisää kaurajuomaa?

Tässä vähän haarukkaharjoittelua. Meillä on käytössä sekä näitä kuvissa näkyviä muovisia aterimia, että metallisia aterimia. Myös metallinen haarukka pysyy jo hyvin kädessä ja sillä syöminen sujuu ilman haavereita tai ongelmia.

Playtray on ollut korvaamaton apu sormiruokailun kanssa, mutta sen aika taitaa alkaa olla kohta ohi meillä. Pöydän ääressä ruokailu onnistuu hienosti ja onhan se kiva istua ihan vieressä, eikä metrin päässä. :)

Edit:
Tuli mieleeni, että tässähän on myös paljon sellaista arkipäiväistä kotimontessoria, vaikka paljon toki voisi vielä sitä osastoa lisätäkin. Aterimet ja astiat ovat lapselle sopivan kokoiset. Lapsilla on mahdollisuus aterioida myös pienen pöydän ääressä (tosin se on enemmän "isoille pienille" lapsille, kuin Topsin kokoisille). Ruoan valmistukseen ja leivontaan saa osallistua ja välipaloja valmistaa ihan itse. Monet lapset pitävät leipomisesta ihan itsenäisenäkin puuhana, mutta Likka jättää käsien likaamisen ja äänekkäiden koneiden käyttämisen mielummin minulle. Hienoja kattamiseen tarkoitettuja alustoja (aterinääriviivoineen) meillä ei ole käytössämme, eikä myöskään ihan pientä kannua juomien kaatamiseen. Kannun kyllä ostan heti kun sellaisen minikokoisen jostain bongaan. :)

Täällä ollaan vielä

Alkuvuosi on tuntunut hurahtavan ohi ihan hetkessä. Joulusta on aikaa jo ikuisuus, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne kuulumisia. Osaksi syynä on ollut koneen ajoittainen reistailu, joka on muutenkin vähentänyt radikaalisti koneella oleskelua. Toinen syy on sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka kanssa olen joutunut elämään Likan synnytyksen jälkeisistä ajoista asti. Topsin syntymän jälkeen eli yli vuosi sitten oloni huononi ja sen jälkeen hyvää oloa ei olekaan kestänyt kerrallaan kuin muutamien viikkojen ajan, ennen kun on taas menty joko liikatoiminnalle tai vajaalle. Marraskuussa olo oli kuin sähikäisellä, liikatoiminta sai ärtyneeksi ja hermostuneeksi, sydän löi liian lujaa ja välillä kompasteli omaan vauhtiinsa. Lääkityksen vähentyessä olo kävi hyvänä ja sitten luisuttiin vajaatoimintaan, josta olen vasta nyt heräilemässä hiljalleen. Tällä hetkellä olo on kohtalaisen hyvä, mutta puoliksi pelkään kevään tuovan taas tullessaan liikatoiminnan.

Mutta se minusta! Tytöt ovat kasvaneet tietenkin hurjasti ja oppineet uusia asioita. Topsi tapailee sanoja ja on kunnostautunut etenkin syömisessä ja kiipeilemisessä. On se vaan helppoa antaa toiselle lautanen tarjottimelle ja iskeä lusikka/haarukka käteen ja käydä itse syömään omaa ateriaa. Häntä ei siis tarvitse enää auttaa syömisessä ollenkaan, ei sen puoleen että tarvittaessa sitä apua edes otettaisiin vastaan. Päinvastoin auttaminen ei tule kuuloonkaan. Hän osaa kyllä itse! Juomalaseina käytetään pieniä shottikokoisia laseja, jotka puolilleen täytettyinä ovat täydellisiä yksivuotiaan käteen. Yritän muistaa pitää kameran lähellä (mutta suojattuna) ruokahetken aikaan, niin näette miltä tämä ei vielä täysin hovikelpoinen operaatio näyttää käytännössä. :)

Likka on Likka ja ihana oma itsensä. Uutena juttuna kuvioihin on tullut unissaan puhuminen. Ei siis riitä, että päivällä ei tämän jutuilta saa hetken taukoa, vaan nyt se selostaa jo uniaankin! Ei vaan, ihanat on jutut ihan edelleen. Mietin vaan tuleekohan tuosta myös samanlainen unissaan kävelijä, kuin mitä olen itse nuorena ollut. Sentään en ole koskaan yrittänyt ulos kotoa yöllisillä retkilläni. Olen myös saanut Likasta kätevän keittiöapulaisen itselleni. Kahvitkin tuo varmaan keittää kohta jo ihan omatoimisesti!