Ihana joutilaisuus*

Mitä lapsettomat ihmiset tekee? Tarkoitan siis kaikella sillä ajalla, joka on käytettävissä ihan mihin vaan. Yritin muistella ja olen päätynyt tekemään suurin piirtein en mitään. En ole edes yrittänyt olla näennäis ahkera, vaan antanut itseni olla ihan reilusti jouten. Perjantaina käytiin ystävän kanssa myöhäisillan leffassa ja nukahdin sohvalle. Lauantaina lojuin hieman lisää ja kävin istumassa iltaa toisen ystävän luona. Tänään olen harrastanut lisää lojumista ja katsonut areenasta kiinnostavia dokumentteja ja laittanut itselleni hyvää ruokaa. Ihan täysin jouten on yllättävän hankalaa olla, joten muodon vuoksi pesin yhden koneellisen pyykkiä, jota tosin en millään viitsisi käydä ripustamaan. Ehkä nautin hiljaisuudesta ja rauhasta vielä hetken ennen kuin talon täyttää taas elämän äänet. Ilman niitä ei tätäkään hetkeä olisi, enkä ehkä osaisi siitä nauttia. Tässä hetkessä se nyt on - *Dolce far niente.

Vielä jaksaa

Viiden päivän virityksen päättymiseen on enää yksi ilta.
Sitä ennen toki edessä vielä yksi päivä ja aamu-säätö-herätys töihin lähtöineen. Kevyttä kisaväsymystäkin on jo ilmassa, vaikka aika kivuttomasti aika onkin kulunut. Mikäli alla olisi ehjiä öitä, niin varmaan kisakuntokin olisi parempi.
Isän reissailu on vaikuttanut lapsiin ikävöintinä, sekä yöllisenä levottomuutena. Tavallisesti täysiä öitä nukkuvat tyypit heräilevätkin yhtäkkiä neljän aikaan yöllä vaatimaan aamupalaa ja viikonlopun aamut alkoivat jo kuuden tienoilla, vaikka siihen aikaan meillä ei kukaan herää tavallisesti arkenakaan.
Toivottavasti ei jää tavaksi.
Arki pyörii ja seinät on pystyssä edelleen. Siivouspäiväkin pidettiin omalla paikallaan ja osallistuttiin pihatalkoisiinkin. Tänään päivällä käytiin katsomassa kaikenlaisia kaloja paikassa jossa on "iso muovinen lasiseinä, minkä läpi näkee ja siellä on myös haita, mutta ne ei pääse syömään meitä, kun ne on siellä sisällä ja me vaan katotaan niitä".
Topsi ihmetteli korvameduusoita, kun ei niillä ollutkaan lainkaan korvia, vain "kaksi poskea ja yksi suu". Lopulta Lillis tiivisti elämysretken lauseeseen "Sea Life oli niin hieno, että mä melkein kuolin!"

Viiden päivän viritys

Seuraavat viisi päivää vedetään arkea tässä osoitteessa yhden vanhemman voimin, soolona. Mies lensi menoihinsa Ranskaan. Lupasi olla syömättä hyviä asioita, ettei meille tänne jääneille tulisi liian iso harmi. Lupasi tuoda tullessaan Papon figuureja lapsille ja Lindtin viskisuklaata minulle. Suosittelen viskisuklaata myös kaikille sellaisille jotka muistavat jostain vuosituhannen vaihteesta Pirkan Rommileivoskeksit ja kaipaavat niitä. 
Tällä hetkellä lapset taistelevat leivänvoiteluvuorosta ja minä yritän kartoittaa illaksi säästyneitä voimavarojani. Pitäisi siivota vähän, kerätä kuivat pyykit kaappiin ja ripustaa märät kuivumaan, hoitaa tiskikone ja keittiösäätö muutenkin, sekä luonnollisesti laittaa lapset unille. Onneksi omatoimilapset hoitavat unille menon lähes automatisoidusti, riittää että pesen hampaat ja luen vähän Heinähattua ja Vilttitossua.
Olen optimistinen, toistaiseksi.