Ronkeli-pulu ja sokeri

Rakastan sokeria - vihaan sokeria ja sitten taas rakastan. Sokerimieltymykseni perusta on valettu varhain lapsuudessani, kun Isoäitini tapasi antaa aina nukkumaan mennessä suut makeaksi Fazerinalla tai Geishalla. Sain valita syönkö kaksi vai kolme palasta ensimmäisenä iltana ja jätän seuraavalle illalle ne jotka jää siitä yhdestä vanhan mallisesta suklaapatukasta (kuka vielä muistaa??). Tämä siis hampaiden pesun jälkeen tietenkin. 

Olin pienenä aivan järkyttävän nirso ruokailija ja Isäni ruotsalaistaustainen kaveri Calle nimesikin minut huonolla suomenkielellään ronkeli-puluksi.  Sokerista kuitenkin kieltäydyin harvoin, ellei sitten tarjolla ollut lakritsia. Sitä ja anista en voi sietää vielä tänäpäivänäkään. Nykyään nimittäisin itseäni ennemmin laatutietoiseksi ja valikoivaksi, nirson sijaan ja edes pahoja karkkeja en syö vaikka ne olisivat kaapissa vuoden.

Sokerikoukkuni on aaltoilevaa mallia. Välillä makeisia on saatava päivittäin ja välillä skarppaan ja kiskaisen itseni irti. Irtiottoja edeltää yleensä pidempi päivittäistankkausjakso, joka on vaan pakko katkaista. En usko että kulutan sokeria määrinä mitenkään ihan tolkuttomasti, mutta uskon että jatkuva sokerilla tissuttelu ei myöskään tee hyvää. Tunnistan ilmiönä hyvin myös sokerikrapulan, joka iskee seuraavana aamuna sen jälkeen, kun herkkuja on tullut mussuteltua isompi satsi kerrallaan. Suklaan ja salmiakin kanssa pystyn vielä pitämään jonkun tolkun, mutta anna olla jos erehdyn leipomaan isomman satsin pullaa tai jotain muuta vehnäistä, niin jo on piru irti. Riippuvaisuushan tuo on ja se on ihan selvää.

Suklaafanin ykkös(sokeri)juhla kuuluisi olla joulu, eikö niin? No minun ei. Sen verran ronkeli olen edelleen, että on suorastaan ärsyttävää syödä konvehteja jotka muovikääreissään alkavat kaikki maistua siltä yhdeltä minttusuklaiselta, joka pelkällä hajullaan tartuttaa ne muut siellä rasiassa. Sama ongelma on muuten myös Pandan suklaasekoituspusseissa, ne maistuvat kaikki siltä ällöttävältä mansikkaesanssilta, jonka haju pussista tulvahtaa heti kun sen saa auki. Suosin siis yhden laadun rasioita kuten Mozart-kuulia, Wienernougatia tai jotain yksinkertaisia tryffeleitä (ilman esanssia kiitos).
Pääsiäinen on se toinen suklaan riemuvoitto ja minun ehdoton suosikkisuklaajuhlani. Mignon palaa kaupan hyllylle ja Fazerin hedelmärakeet. Leipähyllystäkin saa taas Pääsiäislimppua. Mämmiä opettelin syömään pari vuotta sitten, tosin sen ohessa menee aina tuplamäärä Flora vanillaa...

Nyt kuitenkin olisi aika antaa sokerille pakit ja vielä ihan pääsiäisen korvilla.. En tee tästä itselleni ainakaan yhtään helpompaa, mutta pakko mikä pakko. Tiedän että ekat kaksi päivää tulevat olemaan täynnä ärtymystä ja sokerihimoa, sekä kaapeilla ramppaamista ja mietintää siitä, millä korvaisi sokerin jättämän aukon. Sitten alkaa helpottamaan ja viikon kuluttua sokeria ei tee juurikaan edes enää mieli.

Kirjoittelin vuodenvaihteen jälkeen kuulumisia ja kerroin kilpirauhasen vajaatoiminnastani. Sen suhteen tilanne on edelleen retuperällä, vaikkakin edelleen parempi kuin ennen joulua. Olen huomannut kuitenkin, että runsas sokerinkäyttö ja etenkin vehnäset vaikuttavat kilpirauhasoireistooni merkittävästi. On myös ruokia joilla on päinvastainen vaikutus oloon ja tämän kevään aion jatkaa syöden niitä. Olen antanut itselleni sopeutumisaikaa tämän viikon verran ja sitten jätän makeat. Etenkin kekseistä, pullista ja muista vehnäisistä olisi nyt tarkoitus luopua tositarkoituksella. Mignonin aion sallia itselleni, mutta vain karkkipäivänä. Kirjoitin tämän postauksen lähinnä muistilistaksi itselleni, jotta voin kaivaa sen esille hädän hetkellä ja jotta muistan miksi sokeri sai lähteä. Virkeämpää ja viriilimpää kevättä toivottaen:
Kohta entinen sokeririippuvainen Pia

P.s. Huomenna päästään kokoamaan meidän tytöille uutta punkkapetiä. Olen kuvannut koko tuunausprojektin alusta alkaen, joten siitä lisää viimeistään viikonloppuna! :)

Roolileikkejä ja nuhaneniä

Meillä sairastelu jatkuu vaan ja kotipäiviä on kerääntynyt aika pakka. Viimeisimpänä vitsauksena lapsiin iski oikein kunnon yskä, joka nostatti mukanaan kummallekkin liki 40 asteen kuumeen kolmeksi päiväksi. Topsi oli vielä eilen kovassa kuumeessa, mutta tänään näyttäisi virtaa olevan taas jo enemmän. Elättelen toivoa, että kohta olisi niistäminen ja köhiminen hetkeksi ohi..

Meanwhile kotona on katsottu Ylen Areenasta Musarullaa ja Kaapoa koko viikon edestä. Lisäksi kaikki kynnelle kykenevät ovat mukana Likan leikeissä joko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan. Vastahakoisille osallistujille jaetaan passiiviset roolit, kuten random kaveri, opettaja tai mummo.
Tällä hetkellä hän itse on koululainen jonka nimi on Temma. Hän tekee koulutehtäviä (piirtää) ja kertoo mielikuvitustarinaa isosiskostaan Tsennasta, jota ikävöi. Tsennalle on kirjoitettu myös kirjeitä joita luetaan ääneen julistuksenomaisesti. Päällä on luonnollisesti prinsessa-asu kruunuineen, kaulahuiveineen, siipineen ja kenkineen. Minä sain armollisesti olla äiti.

Topsikin hakee roolivaatelaatikosta rompetta jonka pukee osin itse (päähineet) ja kiikuttaa siipiä ja tyllihameita puettavaksi päälle. Luonnollisesti kaikkiin asuihin yhdistyy taikasauva tai kepin päässä killuva foliopallo.

Roolivaatevarastossamme on asut keijulle, prinsessalle, pupulle, tiikerille, tontulle ja noidalle. Vapun jälkeen alelaarit pullistelevat taas rooliasuja ja ajattelin täydentää valikoimaa vielä hiukan entisestään. Voisihan noita toki itsekin inspiroida. Ehkä inspiroinkin vielä, jos innostun. :)

Löytöretket kuvina

Ihan rauhassa en päässyt (ylläri) tällä kertaa kuvailemaan. Yksi apuri hääri mukana kuvauksissa ja toinen vei puolivälissä uuden tuolin omiin hommiinsa.. Ehdin kuitenkin ottaa kuvan tuolin ollessa sille varatulla paikalla eteisen istuimena.

Marimekon paita Kontista 2,5€

Reimatec välikausihaalari ihanalla pallokuosilla ja Albababyn vakosamettinen, kevyesti topattu kevättakki - Facebookin kirppiksiltä yht.75€

Polarn O. Pyretin body ja Lundmyrin pöksyt Kontista yht. 2,5€

Maaliroiskepinnatuoli Facebookin kirppisryhmästä 20€

Äitini kävi kyläilemässä viikolla ja toi tullessaan pääsiäisjänispatsaan ja pääsiäisaiheisen pienen peltilaukun. Lasikukko oli lahja isältäni viime vuoden pääsiäisenä. Jos olisin saanut sen melkein keneltä tahansa muulta, niin se varmaan olisi jo lähetetty kierrätykseen. Se kuitenkin on yksi n. kolmesta lahjasta jonka muistan ikinä isäni minulle varta vasten ostaneen, joten se sai jäädä. Pienet origami "lentoliskot" (vai oliskohan kuitenkin kurjet?) saimme tiistaina kaupunkireissulta. Olimme Kampin kauppakeskuksen pohjakerroksen kahvilassa lounaalla, kun vanhahko japanilaismies jättimäinen kamera kaulassaan pysähtyi kohdallemme. Hän viittoi elekielellä kohti lapsia ja kaivoi taskustaan taitellun paperimytyn. Sitten hän avasi sen ja antoi hienon pienen origamikurjen Likalle (ensin kohteliaasti minulta elekielellä luvan kysyen). Sitten hän otti toisenkin mokoman taskustaan ja antoi sen Topsille. Kiitimme kauniisti ja mies lähti kumarrellen jatkamaan matkaansa. Oli aika harvinaislaatuisen hieno kohtaaminen ja pysähtynyt hetki. Likka kulki pidellen hellävaraisesti origameja pyrstöistä ja saimme kuin saimmekin ne ehjinä (joskin vähän nuhjaantuneina) kotiin asti.

Perjantain pulinoita

Meni sitten tämäkin viikko yhdeksi sairasteluksi täällä taas. Likalla nousi tiistaina iltapäivällä kuume ja sitten mentiinkin tiukasti 40 asteen tuntumassa pari päivää, kunnes eilen alkoi hellittämään ja tänään tyyppi onkin ollut jo kuumeeton ja oma energinen itsensä. Topsillekin nousi vielä selkään tuhkarokkoihottumaa ja yhden hampaankin tuo tehtaili tässä muun sairastelun lomassa.

Eilen illalla Likalla oli vielä nukkumaanmenon jälkeenkin asioita juteltavana ja vihdoin ehdin saada jostain unihöpötyksistä selvääkin. Ensin kuului vaan muminaa ja kun olin kuunteluetäisyydellä, niin selvästi kuulin vain viimeiset horinat: "Jutellaan huomenna lisää".
Kenenköhän kanssa se jutteli? Aamulla ainakin kielsi mitään sanoneensa, kun otin asian esille. Ei hän kuulemma puhu mitään silloin kun nukkuu.. :)

Ehdin maanantaina hakea yhden fb-kirppislöydön ja käväsimme Topsin kanssa Tikkurilan Konttitavaratalossa löytöretkellä. Tiistaiaamuna haimme toisen fb-kirppislöydön. Näistä lisää huomenna tai sunnuntaina. Kunhan saan löydöt samaan paikkaan( samaan aikaan) ja kameran käteen eli hetken aikaa puuhata rauhassa.

Kuume ja helpotus

Topsilla nousi luultavasti viime viikon rokotteista reaktiona korkea kuume ja sitä on nyt podettu tiistaista lähtien. Tänään aamulla kuume oli vielä kiusana ja Topsi kieltäytyi systemaattisesti kaikesta ruoasta. Pieniä määriä smoothieta ja kauramaitoa sentään suostui ottamaan, mutta kaikki muu hylättiin automaattisesti maistamatta. Päivällinenkin syötiin vuoroissa, koska Topsille ei maistunut ja olo oli sen verran kurja, että hän tarvitsi jomman kumman vanhemman halikaverikseen, samalla kun Musarullaa pyöri taustalla kovalevyltä. Meidän muiden syötyä päätin kokeilla sulattaa pensasmustikoita pakastimesta ja *jackpot*, osui ja upposi! Mustikoiden jälkeen Topsi jäi vaeltelemaan hieman mietteliään oloisena ja katosi sitten kaikessa hiljaisuudessa keittiöön. Seurailin menoa taustalta ja kun keittiöstä alkoi kuulua äänekästä maiskutusta, oli mentävä perässä katsomaan mitä siellä oikein syödään..

 

 

Likalta oli jäänyt lautanen pöytään ja Topsi oli äkännyt, että hei tuoltahan saisi lisä syötävää! Omaa lautasta hän siis ei kelpuuttanut vielä tässäkään vaiheessa,
vaikka samaa ruokaa oli tarjolla löytölautaselta. Taisi olla vaan niin paljon hienompi juttu mennä itse oman ruokahalun johdattamana siskon apajille.

Muovailua

Kun muovailuvahaa ei saanutkaan syödä

Se on etana

Ensin nypätään

Sitten lytätään

Ostin Mata-Mii muovailuvahan Pieni-ihminen -liikkeestä Arabian ostoskeskuksesta, eikä muistaakseni ollut mitenkään hinnalla pilattu. Myös Kirjokanta myy mehiläisvahamuovailuvahaa, mutta hieman isompina palasina. Mehiläisvahaisen muovailuvahan puolesta puhuu moni asia, se ei haise oudolta, ole myrkyllinen tai murustu käytössä, eikä se kovetu käyttökelvottomaksi, jos purkki joskus ei olekaan kunnolla kiinni pikku muovailijoiden jäljiltä. Rikoin myös rajusti suositusikärajoja, kun annoin 1-vuotiaan Topsinkin muovailla.. Valvotusti muovailu on mun mielestä ihan ok, heti kun vaan hommaan löytyy intoa. :) Tekee hyvää käsien motoriikalle kun pääsee painamaan, lyttäämään, nyppimään ja puristamaan.

Viikonloppu vieraissa

Palasimme illan suussa viikonloppureissusta Järvenpäästä, jossa olimme koko perheen voimin perjantaista asti. Talon aikuisväki kävi minilomailemassa Tallinnassa ja me paitsi pidimme taloa pystyssä, niin myös söimme paljon herkkuja ja pelasimme yömyöhään Carcassonnea maan mainioiden teinitytsien kanssa. Likan kanssa on jo ihan mukavaa reissailla ympäriinsä ja käydä kyläilemässä erilaisissa paikoissa, mutta enpä taas ollut muistanut varautua lainkaan siihen mikä urakka Topsin kanssa on edessä.

Portaisiin oli tietenkin pakko päästä ja samoin kaikkiin mahdollisiin (ja mahdottomiin) kaappeihin, laatikostoihin, vitriineihin, senkkeihin, lipastoihin, kirjahyllyihin jne.. Lisäksi viherkasvien mullat oli pakko tonkia ja maistaa, lehtiä vähän kiskoa ja yrittää kaataa koko kasvia (siinä onneksi onnistumatta). Piti kiivetä tuolille ja siitä pöydälle tarkistamaan, ettei vaan olisi jotain pientä hiukopalaa jäänyt esiin. Oli pakko myös tarttua kaikkiin mahdollisiin kuviin ja koriste-esineisiin,jotka vaan käden ulottuville olivat jääneet.  Viihde-elektroniikka ja johdot olivat myös listalla erittäin mielenkiintoisten asioiden joukossa ja niiden ohi kiilasi oikeastaan vain mahdollisuus päästä käsiksi jonkun puhelimeen tai johonkin kolmesta kaukosäätimestä. Ja ne portaat, mainitsinko jo portaat? Ei estänyt edes portaiden eteen viritelty este, vaan tämä ketterä kiipesi vuorokauden sinnikkään harjoitelun jälkeen siitä hiiren hiljaa yli ja kipusi kuin ninja portaat yläkertaan yksin, ilman että kukaan huomasi mitään, ennen kuin yläkerrasta alkoi kantautua surkea itku. Onneksi rohkeus oli loppunut siihen, kun olisi pitänyt päästä takaisin alas.

Nyt kuitenkin ollaan taas kotona ja ninjataitojen harjoittelu saa jäädä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Minä kiitän ja kuittaan itseni iltapalan kautta nukkumaan asap! :)